Vanhempi sillä omalla tyylillä

huhtikuun 01, 2016

Kun ensimmäinen vauva syntyy perheeseen, mullistaa hän tulollaan koko elämän. Vaikka siihen olisi kuinka valmistunut, niin kyllä se vain mullistuu. Innokkaat ystävät ja sukulaiset tulevat kyläilemään ja tuovat lahjoja pienelle. Vanhemmat ovat onnellisia pienestä vauvasta ja elävät suloisessa vauvakuplassa. Jossain vaiheessa vastaan tulee kuitenkin ihmisiä ohjeineen, ihan tuntemattomiakin. Ohjeita satelee niin ystäviltä, neuvolantädiltä, isovanhemmilta ja nettipalstoilta. Vanhemmat voivat mennä jopa hämilleen ohjeistuksista, jotka luonnollisesti ovat joka kerta erilaiset. Ne asiat joita ennen olet pitänyt selvänä itselle, saattavat nyt kyseenalaistua. Miten ihmeessä sitä tietää mikä on oikea tapa?

Mielestäni sitä yhtä oikeaa tapaa ei ole, vaan niin monta tapaa on kuin on vanhempiakin. Jokainen vauva ja lapsi on erilaisia. Jokainen vanhempi on erilainen. Vanhemmat oppivat ajan kanssa tuntemaan oman vauvansa sekä lapsensa ja näin myös tulkitsemaan ja täyttämään hänen tarpeensa. Silloin toisten neuvot kannattaa puntaroida. Sopisiko juuri tuo niksi meidän pienelle vai kuulostaako se heti sellaiselta ettei kannata edes koittaa. Kannattaa luottaa niihin omiin kykyihin ja siihen että itse tuntee oman lapsensa parhaiten.

Kuulostaako nämä lauseet tutuilta. Kaikki vauvathan itkee, älä turhaan ole huolissasi. Se on ihan varmana nyt sitä koliikkia. Voi jestas ei vielä liiku yhtään, ootko puhunut siitä neuvolassa? Oletko varma että se tarvitsee nyt tuota? Kai sinä nyt sille kiinteää annat? Monesti nämä saavat vanhemmat miettimään toimitaanko me nyt ihan väärin. Pitäisikö kuitenkin tehdä noin. Jos nyt kuitenkin ylireagoin, jos se tosiaan onkin koliikkia. Itse esikoisen kohdalla uskoin kun neuvolassa sanottiin että se on vain koliikkia ja jossain vaiheessa itku vain loppuu ja koliikki menee ohi. Jälkeenpäin mietittynä ja kaikki oireet ynnättynä yhteen tyttömme kärsi ennemmin todennäköisesti refluksista kuin koliikista. Kiinteitä aloin tuputtaa koska niin sanottiin ja vauva kieltäytyi niistä. Panikoin sitä kun vauva ei syö, kun oikeasti olisin voinut jättää kiinteät tauolle ja koittaa myöhemmin uudestaan. Olisi pitänyt lukea lastani paremmin eikä kuunnella liikaa muita. Milloin saatoin muuttua niin epävarmaksi, etten luottanut omiin kykyihin? Mihin katosi varmuus toimia sillä omalla tyylillä?

Äiti ja melukylän lapset -blogi+

 

Nyt kun lapsia on enemmän on varmuus ja luotto omiin kykyihin hyvä. Olen äiti sillä omalla tyylillä, sillä joka tuntuu parhaimmalta juuri omille lapsilleni. Kuulen vieläkin ohjeita ja kuuntelen, mutta nappaan niistä vain ne parhaimmat. Kuulin paljon kauhistelua kun täysimetin kuopustamme ensimmäiset puoli vuotta. Kuinka niitä kiinteitä vain olisi pitänyt antaa. Kuinka se tuntui välillä painostavalta. Mutta kertaakaan en kyseenalaistanut omaa tapaani toimia. Tiesin että teen juuri niin kuin se on meille parasta ja etenkin lapselleni.

Minusta tärkeintä olisi löytää se oma tapa olla vanhempi. Luottaa niihin omiin kykyihin ja toimia niin miten sen uskoo olevan parasta juuri omalle lapselle. Ei tehdä vanhemmuudesta pelkkää suorittamista, vaan ottaa välillä rennosti.


Äiti ja Melukylän lapset -blogia kirjoittelee kolmekymppinen viiden lapsen äiti Terhi. Blogissani on höpinöitä arjesta, lapsista, äidistä, vauva-ajasta ja elämästä yleensä. Olen ikuinen haaveilija joka rakastaa valokuvaamista, täytekakkujen väkertelyä ja ihania asioita. Blogissani on meidän elämää sen iloineen ja suruineen. Tervetuloa seuraamaan meitä.

Leave a reply
All comments (1)

Leave Your Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Blogi

Vekaran Vieraskynä-blogi on tarkoitettu kaikille innokkaille kirjoittajille ja bloggareille, jotka innostuvat ja inspiroituvat lapsista, lapsenmielisistä asioista, perheen arjesta ja juhlasta sekä lasten vaatteista, kierrätyksestä ja kestävästä kehityksestä.
Julkaisemme tekstit kirjoittajan omalla nimellä ja otamme mielellämme uusia kirjoittajia mukaan.
Hauskoja lukukokemuksia kaikille!